su­ku­puut­toon ­kuol­lutadjektiivi

1. 1.laji, suku tai tapa, joka on lakannut olemasta tai kuollut sukupuuttoon jättämättä eläviä edustajia

1. 1.no longer in existence; lost or especially having died out leaving no living representatives; "an extinct species of fish"; "an extinct royal family"; "extinct laws and customs"

Synonyymit ja vastakohtasanat